POHJOIS-SAVOLAISET SUOMENPOIKIEN JA VIROLAISTEN RAUHANTURVAAJIEN JÄLJILLÄ SYKSYLLÄ 2019

Lokakuun puolivälissä matkasi parikymmentä pohjois-savolaista rauhanturvaajaveteraania Tallinnaan.  Alunperin matkan tarkoituksena olivat virolaisert Suomenpojat ja toisena Viron rauhanturvaaminen. Suunnittelun edetessä ainepiiri supistui jonkin verran alkuperäisten aiheiden suhteen, mutta vastaavasti mukaan tuli muuta mielenkiintoista.

Viron Sotamuseo

Matka alkoi vierailulla Viron Sotamuseossa, joka tunnetaan myös  Kenraali Laidonerin Museona.  Museo sijaitsee Viimsissä vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinasta itään Kenraali Johan Laidonerin maatalon rakennuksissa.  Museovierailu toimi valmisteluna muulle matkaohjelmalle. Voi sanoa, että saimme pähkinänkuoressa kuvan virolaisesta sotahistoriasta aina tsaarinajoista nykypäivään.  Viro kuului Venäjän keisarikuntaan ensimmäiseen maaailmansotaan saakka ja  myös sodan aikana.

Virolla oli Vapaussotansa, joka päättyi Tarton rauhaan 1920, jolloin Viro itsenäistyi tasavallaksi. Vuotta 2019 on vietetty Virossa Vapaussodan satavuotisjuhlavuotena.

Jatkossa Viron kohtalona oli vuodesta 1939 eteenpäin olla vieraanvallan alla; ensin Neuvostoliitton  sitten Saksan ja taas Neuvostoliiton aina vuoteen 1991.  Kuvaavaa olikin se, että toisen maailman sodan aikana virolaisia osallistui taisteluihin kolmen eri valtion uniformuissa: Neuvostoliiton, Saksan ja Suomen, muttei Viron omassa.  Sodan lopputulemana Viro jäi osaksi Neuvostoliittoa.  Kuitenkin virolaisten vastarinta (Metsäveljet) neuvoshallintoa vastaan  jatkui varsin pitkään, hiipuen  ja käytänössä loppuen vuonna 1955. Tiettävästi viimeisiä metsäveljiä oli kuitenkin vielä 1970-luvulla. Toisen Maailmansodan jälkeen virolaisilla oli myös asevelvollisuus Neuvostoliiton asevoimissa aina Viron uudelleen itsenäistymiseen saakka.

Viron uudelleen itsenäistymiseen liittyen perustettiin Virolle uudelleen omat puolustusvoimat 1990-luvulla.  Tähän liittyy myös Kaitseliitin uudelleen perustaminen ja Viron rauhanturvaamitoiminna aloittaminen.

Suomenpojat – Soomepoisid

Soomepoisid (Suomenpojat) olivat virolaisia, jotka pakenivat Suomeen pääasiassa 1943 ja jotka myös palvelivat Suomen puolustusvoimissa.  Suurin syy tähän oli tuolloin Viroa miehittäneen Saksan virolaisten pakko-otot Saksan asevoimiin.  Aiemmin oli virolaisia jo joutunut Neuvostoliiton joukkoihin.  Suomeen tulleiden virolaiset miehet eivät halunneet palvella miehittäjämaana olevan Saksan joukoissa ties missä päin rintamalla. Myös mahdollisuus saada sotilaskoulutus Suomessa koettiin tärkeäksi tulevaa Viron vapauttamista varten.  Pääosa Suomen pojista palveli Suomessa JR200:ssa, mutta  erittäin merkityksellistä oli heidän panoksensa myös Suomen laivastolle.

Suomeppoikiin liittyen suuntasimme Sotamuseon jälkeen Kuusaluun tapaamaan Peeter Kivimäkeä.  Peeter on Viron Suomenpoikien perinneyhdistyksen puheenjohta ja hänellä on vahva ja oma kohtainen kosketus Suomenpoikiin.  Hänen isänsä ja kaksi setäänsä olivat Suomenpoikia.  Peeterin omakohtainen kokemus liittyy heidän kohtaloonsa sodan jälkeen.  Peeterin vanhemmat olivat  karkotettuna hänen syntymänsä aikaan ”Siberiin”, kuten Peeter itse sanoo, ja Peeter  näki kotimaansa ensimmäisen kerran kaksivuotiaana. Samanlainen Siperian karkotus oli kohtalona monella Suomenpojalla.

Aiemmin Peeter oli maanviljelijä ja nykyään hän pitää entisissä maatilan rakennuksissa kotimuseota.  Peeterin museon pääteemana on paja- ja työkalumuseo, mutta hän on koonnut samaan yhteyteen Suomenpoikiiin liittyvää aineistoa Suomepoikien museoksi.



Peeter Kivimäe (2. oikealta kasvot kameraan päin) esitteli mm ”kirveskamariaan”, kokoelmaa kirveistä ja niiden taonnasta. Peeter on niitä miehiä, joiden mielesta ”raudassa ei ole raha hukassa”.

Metsakalmistu

Suomenpoikien muistoa on kunnioitettu järjestämällä heille oma osasto Metsäkalmistusta, joka on hautausmaa virolaisille merkkihenkilölle.  Metsäkalmistu sijaitsee Kloosterimetsässä (Luostarin metsässa) Piritan ja Tallinnan TV-tornin läheisyydessä. Siellä on myös muistomerkki Suomenpojille. 


Metsäkalmistussa Soomepoisten hautamuistomerkille sytyttivät kynttilä Kyproksen rauhanturvaajaveljet Ari Räsänen ja Lauri Pirinen.


Ja pohjoissavolaiset rauhanturvaajat kunnioittivat Soomepoikia hetken hiljaisuudella.

Viron rauhanturvaaminen

Meille tuli tilaisuus vierailla Kaitseliitin esikunnassa Tallinassa.  Siellä tapasimme evlt Toomas Vähin ja maj Madis Morelin.  Madis on ollut  useana vuonna Admiral Pitka-kilpailun esikunnassa ja sitä kautta on tuttu myös monille suomalaisille kilpailussa erotuomareina olleille rauhanturvaajaveteraaneille.

Viro tuli mukaan rauhanturvaamiseen 1990-luvulla melko pian uudelleenitsenäistymisensä jälkeen.   Ehkä Viron kohdalla on nykyään helpompi puhua ulkomaan operaatioista (peace enforcement, military operation) kuin meidän käsittämästämme perinteisemmästä rauhanturvaamisesta (peace keeping). Menemättä sen enempää tähän problematiikkaan voi sanoa, että  virolaisen joukon kentällä olevalla komentajalla on suuri päätösvalta toiminnasta, ilman kotimaasta tulevia rajoituksia.

Viron on ollut ja on nykyäänkin kokoonsa suhteutettuna suurella sotilaallisella panoksella mukan kansainvälisessä toiminnassa.  Ajatteluna on: ”Kun me anamme sotilaallista apua, saamme sitä myös tarvittaessa itse.” Tuntuu, että ajatukselle on varsin laaja tuki koko virolaisessa yhteiskunnassa.  Näin myös täytyy olla, koska toiminta on vaatinut suuret uhraukset (surmansa saaneina ja vammautuneina) suhteutettuna kansakunnan  ja joukkojen kokoon.

Alunperin suunnitelmassa oli vierailla Viron rauhanturvaajia kouluttavassa joukko-osastossa, Scout battalionissa Paldiskissa, mutta pataljoona oli siirtynyt uuteen varuskuntaan Tapaan, joten se jäi sitten väliin.  Kävimme kuitenkin virolaisten palveluksessa surmansasaaneiden rauhanturvaajien muistomerkillä Paldiskissa viettämässä hiljaisen hetken ja sytyttämässä heidän muistokseen kynttilän.

Kaitseliit

Alunperin Kaitseliit ei siis kuulunut matkamme teemaan.  Kuitenkin, kun vierailimme heidän esikunnassaan, oli luonnollista, että saimme esityksen myös Kaitseliitistä. Kaitseliit on vappaehtoispohjainen maanpuolustusjärjestö (käännetään suomeksi myös Suojeluskunnaksi), joka on osa Viron Puolustusvoimia.

Kaitseliit perustettiin 1918 Viron Vapaussodan yhteydessä. Se yritettiin lakkauttaa 1924, lakkautettiin Nuovostovallan aikana 1940 ja oli lakkautettuna aina Viron uudellenitsenäistymiseen saakka 1990. 

Kaitseliitin uudellenperustaminen tapahtui helmikuussa 1990.   Aikaa Virossa Neuvostoliitosta irtautumisen jälkeen voinee kuvata lähinnä kaoottiseksi; ryöstöt ja väkivalta olivat yleisiä.  Kaitseliit perustettiin uudelleen kansalaisten toimesta oma-aloitteisesti luomaan järjestystä ja turvallisuutta. Viron Puolustusvoimat perustettiin 03.09.1990 ja seuraavana päivänä Kaitseliit laillistettiin  Puolustusvoimien osaksi ja Kaitseliitillä on roolinsa osana Viron puolustusta.

Kaitseliitillä on 16 000 jäsentä ja, kun mukaan lasketaan nais- ja nuorisojärjestöt, kokonaisjäsenmäärä on 26 000. Kaitseliit on vapaaehtoinen jäsenilleen.  Kuten evlt Toomas Vähi totesi: ”Vapaaehtoinen kaksi kertaa; silloin, kun liitty ja silloin, kun eroaa”.  Mitään jäsenyysshoppailua ei sallita; että liityn tänään ja eroan huomenna liittyäkseni ensi viikolla taas, vaan se on kerrasta poikki. Melko luonnollinen asia, kun kyseessä on osa Viron puolustusta.  Myöskään kaikkia ei välttämättä hyväksytä jäseneksi Kaitseliittiin; pitänee olla tolokun mies tai nainen.

Paldiski

Paldiski tuli alunperin mukaan matkaohjelmaan, koska siellä oli aiemmin mainittu Scout Battalion. No Scoutit olivat muuttaneet Tapan varuskuntaan, mutta muistomerkki oli jäänyt. Jonkilainen yhteys rauhanturvaamisteemaan oli siis vielä olemassa. 

Myös Suomenpojilla on yhteys Paldiskiin.  Pääjoukko heistä palasi Viroon laivalla Hangosta 19. elokuuta 1944, johon liittyen siellä on  muistopaasi ja ajoimme pienen lenkin myös pitkin Soomepoiste tietä.  Siis olimme, ainakin vertauskuvallisesti, Suomenpoikien jalanjäljillä.

Paldiski on perinteinen satamakaupunki; Pietari Suuren sotasatamaksi rakentama ja osa Viron ruotsalaisten ”Rootsirannaa”.  1939 Neuvostoliitto perusti sinne sotilastukikohdan ja myös saksalaiset käyttivät oman miehityksensä aikana satamaa.  Sodan jälkeen Neuvostoaikana Paldiski oli suljettu kaupunki, jonne ei tavan asukkailla ollut asiaa.  Syynä oli tietenkin laivastotukikohta, joka oli aikanaan Neuvostoliiton suurin ydinsukellusveneiden koulutuskeskus.  Neuvostoajan sotilastukikohdasta ei ole jäljellä paljoakaan.  Muutaman kilometrin päässä varsinaisesta kaupungista on aidattu alue, jossa on kahden harjoitusydinreaktorin ”sargofagi”.  Tiettävästi varsinainen ydinlataus on viety pois ja jäljellä on jotain reaktorien osia säilöttynä uuteen rakennukseen.


Paldiskista paluumatkalla Tallinnaan pysähdyimme toviksi katsastamaan Keila Jugan puotouksia Keilan linnan vieressä. Alue on kesäaikaan varsin suosittu retkeilykohde.

Lopuksi

Kaikkiaan matkamme kesti torstaista sunnuntaihin (10.-13.10).  Koska lähdimme Kuopion tasalta, ja joku hiukan kauempaakin, meni siirtymisiin oma aikansa.  Tavoitteena oli saada perilläoloaikaa kaksi täyttä päivää.  Melko täysiä niistä lopulta tulikin eikä matkalaisille jäänyt kovin paljon omaa aikaa. 

Vielä pari pikanttia yksityiskohtaa matkalta.  Majoituimme, emme suinkaan Viruun tai vastaavaan, vaan Hotel Economyyn.  Tämä majapaikka sijaitsee Balti Jaaman (rautatieasema) kupeessa ja on parikerroksinen vanhan ajan puutalo. Kuin Kuopion Kaupunginhotelli aikoinaan.

Suomalaisille turisteille epätavallinen vierailukohde oli myös Pronssisotilaan patsas.  Siis, se minkä takia 2007 keväällä mellakoitiin Tallinnassa niin, että Moskovakin huolestui.   Olipahan muutaman päivän aikanaan ykkösuutisena meilläkin.  Kyseessä oli erimielisyys patsaan siirtämisestä Tallinnan keskustasta nykyiseen paikkaan. Sielläpä tuo Patsas seisoi kaikessa rauhassa Tallinnan Keskushautausmaalla (entinen Sojaväen Kalmistu, Sotaväen Hautausmaa).

Pronssisoturi
Tallinnalaista arkkitehtuuria. Vanhan selluloosatehtaan päälle rakennettu “akvaarioa” . Varmaan aivan hulppeat näkymät kaupumgin keskustaan.

Linkkejä:

Viron Sotamuseo: https://esm.ee/et

Suomenpojat:  https://www.rul.fi/suomenpojat/

Peeter Kivimäe: https://www.visitharju.ee/fi/nakiallika-tooriistamuuseum

Metsäkalmistu: https://www.visitestonia.com/fi/tallinnan-metsakalmisto

Kaitseliit: http://www.kaitseliit.ee/

Paldiski: https://fi.wikipedia.org/wiki/Paldiski

Pronssisoturi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pronssisoturi

Hotelli Economy: http://www.economyhotel.ee/fi/

Luonnollisesti kannattaa myös kokeilla Googlea vastaavilla hakusanoilla

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Vieritä ylös